Kolera Helsingissä 1831

Keisarillinen kirje julkaistiin Suomen suuriruhtinaskunnassa 7.6.1831 koskien vaarallista kulkutautia joka oli saavuttanut jo keisarikunnan pääkaupungin Pietarin. Kyse oli kolerasta.

Intian ja nykyisen Bangladeshin suistoalueilla on vuosisatojen ajan esiintynyt herkästi leviävää ja tappavaa kulkutautia, koleraa. 1800-luvun alkupuolella tuolta alueelta lähti tauti leviämään kohti Venäjää. Välillä eteneminen oli hidasta, mutta vuonna 1830 epidemiaksi yltynyt kulkutauti saavutti Moskovan ja sitten Pietarin.

Tuolloin heräsi vakava pelko Suomen suuriruhtinaskunnassa. Mikään ei auttanut, ja niin kulkutauti saavutti Viipurin heinäkuussa 1831. Helsinkiin tiedetään taudin saapuneen 19.8.1831. Valmistelut taudin varalta olivat kaupungissa kesken, ja taudin tulo yllättikin viranomaiset.

Kesäkuun alussa julkaistiin tuo jo edellä mainittu keisarillinen kirje. Kirje oli hyvin yksityiskohtainen. Perusajatuksena oli sellaisen valvontajärjestelmän luominen, jonka avulla olisi mahdollista katkaista epidemian leviäminen seuraamalla ja rajoittamalla terveinä säilyneiden ja epidemia-alueiden liikennettä. Näin pyrittiin ehkäisemään terveiden ja sairaiden kosketus.

Kirjeessä oli paljon kieltoja. Epidemian aikana vallitsi esimerkiksi ulkonaliikkumiskielto klo 19 ja aamukuuden välillä. Kaikki kaupungin "ruokapaikat, kellarit ja krouvit" oli pidettävä suljettuina. Väenkokoukset olivat kielletty. Myöhemmin vielä yliopisto ja sitten myös muut koulut suljettiin ja markkinat koko maassa kiellettiin.

Helsingin ainoa sairaala, joka voitiin ottaa koleraan sairastuneiden käyttöön, oli Hietalahden torin laidalla sijainnut henkivartiokaartin Suomalaisen Tarkk´ampujapataljoonan sairaala. Tuo sairaala tunnetaan Helsingissä Kaartin lasarettina, ja osa noista arkkitehti C. L. Engelin suunnittelemista sairaalarakennuksista on yhä olemassa nykyisten Lönnrotin ja Kalevankatujen välisessä korttelissa. Tähän sairaalaan saapui jo elokuussa 1831 potilaita hoitamaan lääkäriksi valmistunut Elias Lönnrot

Hietalahdessa sijainnut sairaala täyttyi pian, joten oli hankittava lisätiloja muualta ja niin vuokrattiin Kruununhaasta, Maneesikadun varrelta seppämestari Ramstedtin joukossa talo. Lääkäreitä saapui Helsinkiin Pietarista ja tuossa joukossa oli muualta Euroopasta kotoisin olleita, italialainenkin.

Koleraepidemian kesto oli Helsingissä melko lyhyt, 19.8 - 13.10. 1831. Sairastuneita oli kaikkiaan 333 (3,1 % kaupungin 10 599 asukkaasta). Tautiin kuoli 197 henkilöä. Tuossa luvussa oletetaan olevan myös muualta kotoisin olleita. Viaporin linnoituksen varuskunnassa sairastuneet ja kuolleet eivät sisälly kaupungin tilastolukuihin.

Hautausmaistakin oli keisarillisessa kirjeessä tarkat ohjeet. Helsingissä koleraan kuolleita haudattiin nykyisen Hietaniemen hautausmaan ns uudelle puolelle, siis alueelle, joka on nykyisinkin hautausmaakäytössä. Koleraan kuolleet ovat jo jääneet unholaan. Samoin on käynyt toisen hauta-alueen, jonne haudattiin vuonna 1831. Tuo kolerahautausmaa Töölönlahden pohjukassa sijaitsi nykyisen Kaupungin puutarhan edustalla olleella niityllä.

Kolera levisi nopeasti Helsingistä ympäri Etelä-Suomea, Turkuun jo syyskuussa 1831.

Martti Helminen